Pokela Marjatta – Seta Hermannin valssi

    A              E
1. Samassa talossa Hermanni ja Miina 
 E                A
Yht’aikaa olit he palkollisina. 
 A                 E
Siitä se alkoi tää herttainen juttu, 
 E                  A
jos ei lie kaikille tuttu niin.  Kun 
 
 A                    E
Hermanni sanoi, että “Mentäiskös yhteen? 
 E                      A
Minä leikkaan kauran ja sinä sidot lyhteen. 
 A                  E
Oishan se soma, jos yhdessä oltais. 
 E                   A
Varmaan me toimehen tultais, niin.” 
 
2. Rannalle rakettais pikkuinen mökki, 
se oisi soma kuin varpusen häkki. 
Pihalla telmisi kymmenen lasta – 
oi, se ois onnea vasta, niin. 
 
Ja kaskesta nousisi viljavat pellot, 
hakamailta kaikuisi karjan kellot, 
iltaisin kehrääjä koivikkotiellä – 
silläkin pesä ois siellä, niin. 
 
3. Sitten kun lähenee elomme ehtoo, 
nuoremmat meillä jo kiikuttaa kehtoo. 
Kammarin puolella kahvit ne juodaan – 
se toki vanhoille suodaan, niin. 
 
Ja nuorempi polvi jo leikkaisi kauran; 
heille me jätämme kuokan ja auran. 
Heillä ois isänsä raivaama pelto, 
äitinsä kasvatus kelpo, niin.