Helismaa Reino – Paivansade ja menninkainen

 Am          Dm
Aurinko kun päätti retken, 
 Am              Dm
siskoistaan jäi jälkeen hetken 
 Am         E7    Am
päivänsäde viimeinen. 
 
 Dm        Am
Hämärä jo metsään hiipi, 
 Dm         Am
päivänsäde kultasiipi 
 D           D7           G
juuri aikoi lentää eestä sen, kun 
 
 C            Am          Dm          G7
menninkäisen pienen näki vastaan tulevan; 
    C         D7            G
se juuri oli noussut luolastaan. 
      C            C7           F        F#dim
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi 
    C       Am    Dm7 G7  C    E
milloinkaan olla päällä  maan. 
 
 Am         Dm
Katselivat toisiansa – 
 Am           Dm
menninkäinen rinnassansa 
 Am            E7    Am
tunsi kummaa leiskuntaa. 
 
 Dm            Am
Sanoi: poltat silmiäni, 
 Dm          Am
mut’ en ole eläissäni 
 D             D7      G
nähnyt mitään yhtä ihanaa! 
 
    C              Am            Dm       G7
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa – 
    C        D7       G
on pimeässä hyvä asustaa. 
     C              C7          F           F#dim
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien – 
   C     Am    Dm7 G7 C   E
ja sinut armaakseni  vien! 
 
 Am           Dm
Säde vastas: peikko kulta, 
 Am         Dm
pimeys vie hengen multa, 
 Am         E7   Am
enkä toivo kuolemaa. 
 
 Dm              Am
Pois mun täytyy heti mennä, 
 Dm          Am
ellen kohta valoon lennä, 
 D            D7         G
niin en hetkeäkään elää saa. 
 
      C            Am         Dm         G7
Niin lähti kaunis päivänsäde mutta vieläkin, 
     C            D7          G
kun menninkäinen öisin tallustaa, 
     C              C7            F          F#dim
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on, 
   C      Am     Dm7 G7 C
ja toinen yötä   rakastaa.